Tulosta sivuMetsätehon opasarkisto
Lähihistorian saatosta poimittuja oppaita.
Wanha opas:Kuitupuun pinomittaus
2003
Ohje perustuu maa- ja metsätalousministeriön 3.4.1997 vahvistamaan pinomittausmenetelmän mittausohjeeseen. Ohjeessa esitettyjä menetelmiä sovelletaan enintään 6 metriä pitkän kuitupuun kuorellisen kiintotilavuuden mittaukseen.
Wanha opas:Kumppanuutta puunhankintaan
1998
Yhteistyö toimeksiantajan ja yrittäjän välillä on aina ollut oleellinen osa puunhankintaa. Kumppanuudella voidaan edistää hyviksi havaittujen käytäntöjen yleistymistä. Tavoitteena on eri osapuolten toiminnan tehostuminen ja taloudellisen tuloksen parantuminen.
Puunhankinnassa toimeksiantajan ja yrittäjien yhteinen tehtävä on täyttää asiakkaina olevien tuotantolaitosten tarpeet. Nopeastikin muuttuvien ohjeiden toteuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä ja toimivaa tiedonvälitystä. Toiminnan kehittämisessä on tärkeä kertoa ajoissa, mitä ollaan tekemässä ja mihin pyritään.
Wanha opas:Puutavarapölkkyjen mittaus
1998
Ohje perustuu alla lueteltuihin maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaan mittausohjeeseen tai sen täydennyksiin:
- Puutavarapölkkyjen mittausmenetelmän ohje - vahvistettu 30.3.1992
- Suositus tukkien pituuden mittauksesta ja kuutioinnista tehtaalla - vahvistettu 31.1.1994
- Normaalitukkien pienten läpimittaluokkien tilavuusluvut lisäys 30.3.1992 hyväksyttyyn puutavarapölkkyjen mittausohjeeseen - vahvistettu 30.9.1994
- Mänty-, kuusi- ja koivutukkien kuorilisäysprosentit lisäys 30.3.1992 hyväksyttyyn puutavarapölkkyjen mittausohjeeseen - vahvistettu 30.9.1994
Ohjeessa esitettyjä menetelmiä sovelletaan havutukkien, lehtipuutukkien, erikoispuiden ja kuitupuun kuorellisen kiintotilavuuden määritykseen.
Wanha opas:Rantametsien käsittely
1999
Suosituksessa kuvataan rantametsien merkitystä ja niiden käsittelyperiaatteita. Suositus sopii metsäammattilaisille ja metsänomistajille, mutta sitä voidaan hyödyntää myös ympäristöviestinnässä.
Wanha opas:Säästöpuut
1998
Metsä- ja luonnonsuojelulaki asettavat tiettyjä velvoitteita metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, mutta metsänomistajien vapaaehtoisin, metsälain vaatimuksia pidemmälle menevin toimenpitein voidaan lajien elinolosuhteita parantaa tinkimättä juurikaan taloudellisesta tuloksesta.
Hyvällä metsäluonnonhoidolla, kuten säästämällä vanhoja, useimmiten taloudellisesti vähäarvoisia puulajeja tai puuyksilöitä, voidaan parantaa harvinaistuvia elinympäristöjä vaativan uhanalaisen lajiston elinmahdollisuuksia.
Puhelin
etunimi.sukunimi
metsateho.fi