Arkistot: maaliskuu 1998

Tuhkahankkeen tarkoituksena on kehittää tuhkan käsittely- ja levitysketjua sekä selvittää ympäristövaikutuksia, jotta voidaan perustella tuhkan metsänparannusaineena käytön hyödyt, kustannukset ja haitattomuus. Hankkeen osaprojekteja ovat tuhkan itsekovetus, levitys, analysointi, ympäristövaikutukset, hyöty- ja kustannustarkastelu sekä tiedottaminen ja markkinointi ja kansainvälinen yhteistyö. Ympäristövaikutustutkimuksissa osaprojekteja ovat vesistövaikutukset, huuhtoutumisselvitykset, metsä­vaikutukset, vaikutukset mykorritsoihin, mikrobistomuutokset ja kaasu­päästöt.

Hankkeen väliseminaarin tarkoituksena oli tiedottaa hankkeen edistymisestä ja saaduista tuloksista. Tämä raportti sisältää seminaarissa pidettyjen esitysten tiivistelmät.

Tuhkahankkeen väliseminaari 1998

Lue lisää...

Raportti on yhteenveto Metsätehossa vuosina 1980-97 tehdyistä tukkien vaurioitumista tai muuta arvonalentumista käsitelleistä tutkimuksista. Aihetta lähestyttiin siten, että saatiin kokonaiskäsitys raaka-aineessa eri vaiheessa tapahtuvien muutosten vaikutuksesta lopputuotteeseen.

Tukkeihin tulee vaurioita ja vikoja kaadossa, katkonnassa ja karsinnassa. Seuraavia vikojen aiheuttajia ovat kuljetukset, varastointi ja käsittely sahalla, jossa erityisesti vaurioiden kannalta merkittäviä ovat tukkilajittelu ja kuorinta. Viimeisenä vaurioiden aiheuttajana on sahatavaran kuivaus.

Tukkien korjuu- ja käsittelyvauriot

Lue lisää...

Tutkimuksessa selvitettiin tyvilahoa sisältävän kuusen määrä sekä vastaanotetun puun määrätilastoista että seurannalla Etelä-Suomessa. Lahon laatu (lahoamisaste ja lahon aiheuttajat) tutkittiin mittaamalla ja luokittelemalla tienvarteen ajettuja, käyttötarkoituksen mukaan lajiteltuja lahopuupinoja hakkuutyömailla.

Tyvilahoa sisältävää kuusta oli Etelä-Suomessa 4,0 % kaikesta hakatusta puutavarasta ja 6,9 % kuusesta, mikä merkitsee, että esim. vuonna 1996 lahovikaista kuusta hakattiin alueelta runsas 600 000 m3. Lahopuun määrästä runsas 4/5 täytti sellupuun laatuvaatimukset. Lahopuuosuuksissa (lahon osuus kaikesta kuusesta) oli suurta alueittaista vaihtelua. Suhteellisesti eniten lahoa oli etelärannikolla ja vähiten Savossa.

Tyvilahoa sisältävän kuusen määrä, laatu ja käyttömahdollisuudet sellun raaka-aineena

Lue lisää...