Leimikon pinta-alaa käytetään kertoimena muunnettaessa arvioidut tai mitatut pinta-alayksikkökohtaiset puustotunnukset koskemaan todellisia hakkuukohteita – leimikoita, lohkoja tai palstoja. Pinta-alan tarkkuus vaikuttaa siten puuston ennakkotiedon luotettavuuteen. Pinta-ala määritetään yleisimmin metsäsuunnittelukuvion mukaan. Hakkuukuvio poikkeaa kuitenkin usein suunnittelukuviosta, ja näin pinta-alan määrittäminen vaikeutuu. Paikkatietopohjaisesti suunniteltujen leimikoiden osuus lisääntyy uusien puunhankinnan suunnittelujärjestelmien käyttöönoton myötä. Leimikon työmaakartan tuottamiseen on tullut uusia ratkaisuja, joissa pinta-alan laskenta on automaattinen toiminto.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon suunnitellun leimikon pinta-ala eroaa käytännössä hakkuun jälkeen toteutuneesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään eroja eri pinta-alan määritysmenetelmien, suunnittelijoiden ja yhtiöiden välillä.