Lajien elinympäristöjen suojelu on osa vastuullista metsätaloutta. Monimuotoiset metsät tarjoavat elintilaa tuhansille lajeille, ja niiden säilyttäminen tukee sekä luonnon monimuotoisuutta että metsien kestävää käyttöä.
Metsäalan toimijat tekevät useita käytännön toimia, joilla lajien elinympäristöt turvataan osana puuhuoltoa. Yleisimpiä toimia ovat talousmetsän luonnonhoitotoimenpiteet, kuten lajin elinympäristön rajaaminen käsittelyalueen ulkopuolelle, lahopuun säästäminen, säästöpuiden jättäminen, tekopökkelöiden tekeminen, sekapuustoisuuden suosiminen. Metsäyhtiöt myös tarjoavat metsänomistajille omia hoitomallejaan ja palveluitaan, joilla luonnonhoidon toimenpiteet ylittävät vallitsevan vaatimustason.
Suurimmaksi haasteeksi lajien elinympäristöjen turvaamisessa nousee lajitiedon saatavuus ja tiedonkulun haasteet. Joidenkin uhanalaisten lajien havaintotiedot on määritelty sensitiiviseksi lajitiedoksi, eivätkä ne tällöin ole julkisessa jakelussa. Sensitiivinen lajitieto tarkoittaa, että viranomaiset ovat arvioineet lajiin kohdistuvan sellaisia uhkia, ettei havaintotietoa ole lajinsuojelullisista syistä järkevää julkaista. Nykyisillä käytännöillä salassa pidettävän lajitiedon saa pääasiassa vuorokaudessa, mutta joskus isojen alueiden tietopyynnöissä voidaan joutua odottamaan pitkäänkin.
Toisena suurena ongelmana esiin nousee lajitiedon käsittelyn työläys. Saatu lajitieto ei ole sellaisenaan hyödyntämiskelpoista, vaan vaatii melko paljon osaamista ja jatkotyöstämistä. Isoissa yrityksissä näihin asioihin on palkattu asiantuntijoita, mutta erityisesti pienemmillä yrityksillä ei ole tällaista resurssia käytössään. Lajitietoa tulisikin muokata helpommin hyödynnettäväksi. Tavoitteeksi tulisi ottaa toimijoiden ja Metsäkeskuksen yhteinen metsäalan uhanalaistoimintamallin mukainen lajitietoaineisto.
23.9.2025 järjestetyssä Lajitiedon käyttö ja tulevaisuus metsäsektorilla -seminaarissa vallitsi yhteisymmärrys lajitiedon kehittämisen tarpeista metsäalan käyttöön. Seminaariesityksissä ja keskusteluissa tunnistettiin yllä esitetyt ongelmat ja yhteinen tahtotilaa niiden ratkaisemiseksi on olemassa. Kehityksen suurimmaksi esteeksi tunnistetaan byrokratia ja rahoituksen puute. Laajempi lajitiedon jakamisen käytäntöjen muutos vaatisi luonnonsuojelulain avaamisen.
Lisätietoja
Markus Strandström
Metsäteho Oy
puh. 040 571 3893
[email protected]