Hakkuukonetiedon avulla pystytään todentamaan ennalta tunnettujen monimuotoisuuskohteiden rajaaminen käsittelyn ulkopuolelle. MMM Marjo Mustolan maisterintutkielmassa kehitettiin hakkuukoneen sijaintitietoon perustuva menetelmä monimuotoisuuskohteiden säilymisen todentamiseen. Työn tulosten mukaan ennalta tunnetut monimuotoisuuskohteet rajataan useimmiten jo suunnitteluvaiheessa hakkuualueen ulkopuolelle. Menetelmä on pitkälti automatisoitavissa, ja sen avulla voidaan tuottaa tietoa puunkorjuun laadun raportointiin sekä kohdentaa maastotarkastuksia nykyistä tehokkaammin.
Metsien monimuotoisuutta turvataan monin eri keinoin mm. avainbiotooppien, talousmetsien luonnonhoidon sekä metsäsertifioinnin avulla. Monimuotoisuustiedot ovat osa metsävaratietoa, ja niitä kerätään nykyisin pääsääntöisesti maastokartoitusten avulla.
MMM Marjon Mustolan maisterintutkielmassa selvitettiin, kuinka hakkuukonetiedon avulla voidaan käytännössä todentaa monimuotoisuuskohteiden säilymistä ja tunnistaa potentiaalisia luontokohteita. Työssä verrattiin Metsätehon automaattisella kuvioinnilla tuotettuja hakkuukonekuvioita ja niihin muodostuneita käsittelemättömiä alueita avoimiin paikkatietoaineistoihin (mm. peruskarttatiedot maastotietokannasta, Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ja METSO-kohteet). Aineistona oli noin 4 500 operatiivista hakkuukuviota eri puolilta Suomea.
Tulosten perusteella ennalta tunnetut monimuotoisuuskohteet oli pääosin rajattu kokonaan leimikoiden ulkopuolelle. Vaihtoehtoisesti ne oli jätetty käsittelemättä kohteen ollessa hakkuualueen ympäröimä, jolloin hakkuukonekuvioissa havaittiin käsittelemättömiä alueita monimuotoisuuskohteiden kohdalla. Peruskartan avulla löydettiin lisäksi potentiaalinen luontokohde noin kolmasosalle muista hakkaamatta jätetyistä alueista. Luontokohteiden seurantatarkkuuden minimitaso riippuu hakkuukoneen sijainnin paikannustarkkuudesta, kuviointimenetelmän yksityiskohdista sekä monimuotoisuus- ym. aineistojen tarkkuudesta.
Mustolan työ esittelee täysin uudenlaisen menetelmän, jonka avulla on mahdollista seurata luonnonhoidon toteutumista operatiivisessa metsänhoidossa suosituksiin ja ohjeisiin nähden. Se tukee siten osaltaan taloudellisesti ja ekologisesti kestävää metsien käyttöä. Lisäksi menetelmä tuottaa tärkeää tietoa mm. puunkorjuutyön laadun raportointiin. Käsittelemättömien alueiden avulla voi olla mahdollista myös paikallistaa kokonaan uusia monimuotoisuuskohteita ennalta tunnettujen lisäksi. Maastotarkastuksia tarvitaan tällöin alueiden ominaisuuksien varmentamiseen, ja menetelmä auttaa kohdistamaan ne tehokkaimmin.
Luontokohteiden todentamis- ja tunnistusmenetelmä on pitkälti automatisoitavissa esim. metsätiedon palvelualustakonseptin avulla. Ainoastaan säästöpuuryhmien tunnistus vaatii hakkuukoneen kuljettajan kirjauksen tai ajantasaista ilmakuvamateriaalia. Tiedot hakattujen puiden paikoista mahdollistaisivat luontokohteiden ominaispiirteet säilyttävän käsittelyn, kuten säästöpuuryhmien tai suojavyöhykkeiden harventamisen erottamisen tavanomaisesta hakkuusta.
Julkaisu
Marjo Mustolan maisterintutkielma on saatavissa Heldan sivustolta.
Lisätietoja
tutkija Timo Melkas
[email protected]
puh. 040 7092901
Metsäteho Oy
erikoistutkija Kirsi Riekki
[email protected]
puh. 040 6607802
Metsäteho Oy