Työssä tutkittiin hakkuulaitteen sijainneista tuotettujen poistumakuvioiden rajautumista luontokohteisiin, vesistöihin ja säästöpuuryhmiin nähden. Rajaustarkkuudeksi saatiin keskimäärin noin 1−2 metriä. Poistumakuvioiden rajaukset ovat siten jo nykyisellään käyttökelpoisia mm. luontokohteiden säilymisen automaattiseen todentamiseen.
Luonnon monimuotoisuutta turvataan säilyttämällä ekologisesti tärkeitä elinympäristöjä talousmetsissä. Erityisen tärkeät elinympäristöt on suojeltu metsälailla, ja metsäsertifiointien avulla säädellään mm. vesistöjen suojavyöhykkeiden ja säästöpuiden määrää lain kriteerejä korkeammalle tasolle. Metsätehossa on kehitetty automaattisia menetelmiä luontokohteiden säilymisen todentamiseen sekä vesistöjen suojavyöhykkeiden leveyden määrittämiseen hakkuukonetietojen pohjalta.
Tässä työssä selvitettiin hakkuukoneella tallennetusta hakkuulaitteen sijaintitiedosta tuotettujen poistumakuvioiden rajautumisen tarkkuutta ennalta tunnettuihin luontokohteisiin ja vesistöihin nähden. Lisäksi tutkittiin säästöpuuryhmien rajausten vastaavuutta poistumakuvioiden käsittelemättömiin alueisiin nähden. Referenssiaineistoksi kartoitettiin maastotyönä 187 kpl metsälakikohteiden, vesistöjen ja säästöpuiden rajauksia 90 hakkuukohteen välittömästä läheisyydestä. Maasto- ja poistumakuvioaineistot analysoitiin paikkatieto-ohjelmassa Metsätehon kehittämillä menetelmillä.
Tuloksissa poistumakuvioiden rajaukset ylittävät maastoreferenssit keskimäärin yhdellä metrillä. Vesistöjen suojavyöhykkeiden leveydet olivat laskennallisesti todennettavissa poistumakuvioiden rajauksista keskimäärin noin 1−2 metrin tarkkuudella. Säästöpuuryhmien vastinealueita poistumakuvioissa havaittiin yli 200 m2 säästöpuuryhmille, ja yli 600 m2 säästöpuuryhmille vastineet muodostuivat hyvin suurella todennäköisyydellä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että poistumakuvioiden tarkkuus on jo nykyisellä hakkuukoneen ja -laitteen sijaintitiedon laadulla riittävä käsittelyalueiden rajaamiseen ja luontokohteiden säilymisen automaattiseen todentamiseen. Hakkuukoneen ja -laitteen sijaintitiedon oletetaan tarkentuvan uusien paikannustekniikoiden käyttöönoton myötä. Luontokohteilta poimintahakattujen runkojen erottelu esimerkiksi hpr-tiedostojen StemCode-koodilla todentaa mm. jätetyt säästöpuuryhmät sekä parantaa edelleen hakkuukonetiedon avulla tuotettujen poistumakuvioiden tarkkuutta.
Tutkimus on toteutettu osana EU:n RRF-ohjelman rahoittamaa KESTOTÄSMÄ -hanketta.
Julkaisut
Ville Haaviston opinnäytetyö: saatavilla UEF eRepository
Lisätietoja
erikoistutkija Kirsi Riekki
[email protected]
puh. 040 660 7802
Metsäteho Oy