Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihtoehtoisten korjuutekniikoiden mahdollisuuksia perinteisen hakkuukoneen ja kuormatraktorin muodostamaan ketjuun verrattuna. Tällaisiksi vaihtoehdoiksi katsottiin korjurit, kaivukonealustaiset hakkuukoneet ja kauko-ohjattava pienharvesteri. Tarkoituksena oli selvittää näiden koneiden käyttöä harvennuksista päätehakkuisiin. Pienharvesterilla rajoituttiin kuitenkin vain ensimmäiseen harvennukseen, koska se ei kokonsa puolesta sovellu järeämmälle puustolle.
Metsäkoneiden polttoaineen kulutuksen mittaaminen
Tutkimuskokonaisuudessa selvitettiin sekä metsäkoneiden että puutavara-autojen polttoaineenkulutusta. Tämän osaprojektin tavoitteena oli kehittää metsäkoneiden polttoaineenkulutuksen mittausmenetelmiä sekä tuottaa tietoa metsäkoneiden polttoaineen kulutustasoista sekä työvaihekohtaisista kulutuksista. Polttoaineenkulutuksen mittaus edesauttaa polttoaineen säästöä. Esimerkiksi viiden prosentin polttoaineen säästöllä saadaan n. 5 milj. euron kustannussäästö vuositasolla puunkorjuussa ja puutavaran autokuljetuksessa.
Tiedonsiirtotarpeet puuntuottamisen toiminnoissa
Metsänhoitotöissä tietoa välitetään vielä suurelta osin paperilomakkein ja suullisesti. Tämä vie aikaa varsinaiselta metsänhoitotyöltä ja rasittaa lisäksi työnjohdon ajankäyttöä. Puunkorjuussa hakkuukoneet sekä osin myös metsätraktorit on varustettu karttajärjestelmin ja tiedonsiirtosovelluksin. Voitaisiinko tietotekniikkaa hyödyntää myös metsänhoitotöitä tekevissä koneissa ja miestyössä?
Tutkimuksessa selvitettiin osakaskohtaisin haastatteluin puuntuottamisen toimintoihin liittyviä sähköisen tiedonsiirron tarpeita ja mahdollisuuksia.
Tuhkalannoituksen vaikutus metsäjärvissä
Tutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on selvittää puutuhkan käyttöä metsien lannoitteena ja sen ympäristövaikutuksia. Kaikkiaan kuusi vuotta kestäneessä (vv. 1997-2002) tutkimuksessa selvitettiin metsän tuhkalannoituksen vesistövaikutuksia pienissä karuhkoissa latvajärvissä ja niiden valuma-alueella. Tutkimus kohdistui kolmeen metsäjärveen, joista kahden järven valuma-alueelle levitettiin ns. itsekovetettua tuhkaa n. 6 400 kg/ha, lannoitusalojen käsittäessä 11 % ja 19 % valuma-alueesta. Kenttätutkimuksissa selvitettiin ravinteiden huuhtoutumista, alapuolisten järvien tilaa ja raskasmetallien esiintymistä vesieliöissä ennen ja jälkeen tuhkalannoituksen.
Tuhkalannoituksen vaikutukset näkyivät lievänä happamuuden vähentymisenä lannoitetuilta turvemailta tulevissa purovesissä. Kaliumpitoisuudet nousivat selvästi lannoituksen jälkeen, mutta esimerkiksi fosforia huuhtoutui vain vähäisessä määrin.
Sellupuun laadun säilyttäminen
Tutkimuksessa selvitettiin talvikaatoisen sellunvalmistukseen tarkoitetun puun laadun säilyttämismahdollisuuksia kesäaikaisessa varastoinnissa. Varastoidut puut olivat mäntyä, kuusta ja koivua. Kokeiltavat menetelmät olivat vesi- (vain männyllä), kastelu- ja kylmävarastointi
Talvikaatoisia puita varastoitiin keväästä syys-lokakuun vaihteeseen asti. Varastoinnin lopussa määritettiin puiden laatu aiemmissa lahopuututkimuksissa käytetyllä menetelmällä. Tämän jälkeen puuerät kuorittiin ja haketettiin tehtaalla. Hakkeesta otettiin näytteet, jotka toimitettiin sellunkeittokokeisiin.
Varastoinnin aikana puissa tapahtui puuainesmuutoksia, joita olivat sinistymä sekä kova ja pehmeä laho. Lisäksi muuttuivat kosteudet.
Korjuun ohjauksen tietotarvekartoitus
Tiedonsiirtotarpeet ja -tekniikat katkonnan ohjauksessa ja puuntuottamisen toiminnoissa -projektissa tehtiin metsäkoneita koskeva puunhankinnan tietotarvekartoitus yrityskohtaisina asiantuntijahaastatteluina sekä Metsätehon asiantuntijatyönä. Kartoitus tehtiin puunhankinnan ja etenkin katkonnan ohjauksessa käytettävän langattoman tiedonsiirron nykytilanteen ja kehittämistarpeiden arvioimiseksi sekä hakkuukoneen tiedonsiirtostandardin XML-version kehittämistyön tueksi.
Tuhkan esikäsittely metsäkäyttöä varten
Metsäteollisuusyritykset pyysivät 1995 Metsätehoa selvittämään sitä, mitä tutkimuksia ja kehittämistoimia pitäisi tehdä, jotta luotaisiin edellytykset suurien voimalaitosten tuottaman etupäässä puuperäisen tuhkan laajamittaiselle metsäkäytölle. Selvitystyön johdosta käynnistettiin vuoden 1996 lopulla Metsätehon koordinoimana Biotuhkan hyödyntäminen metsänparannusaineena -hanke. Hankkeessa tutkittiin erityisesti tuhkan metsäkäytön ympäristövaikutuksia, kuten ravinteiden huuhtoutumista ja vaikutusta vesiin, tuhkan vaikutusta marjojen ja sienien raskasmetallipitoisuuksiin sekä maaperän mikro-organismeihin. Teknistaloudellisten tutkimusten ja kokeilujen tehtävänä puolestaan oli tuottaa tietoa mm. tuhkan esikäsittelystä ja hyödyntämisen tekniikoista ja taloudesta.
Energiapuun hankinta nuorista metsistä
Tässä selvityksessä tarkastellaan energiapuun hankinnan kustannuksia ja kannattavuutta, kun energiapuuta korjataan nuorten metsien hoitokohteista. Esimerkkikohteiksi kuvattiin kaksi varttunutta taimikkoa ja seitsemän nuoren kasvatusmetsän harvennusta, joiden hoitoon olisi mahdollista saada rahoitustukea sekä energiapuun korjuun ja haketuksen tuet.
Energiapuun korjuumenetelmien ja kaluston kehittäminen on vasta alussa. Niistä on usein riittämättömästi tutkimustietoa ja kokemuksia luotettavien päätelmien tekemiseksi. On syytä olettaa, että puupolttoaineen tuotannon kilpailukyky voi parantua lähivuosina merkittävästi.
Kylmävarastointitekniikan kehittäminen
Hankkeessa kehitettiin ja tutkittiin kylmävarastomenetelmiä. Tavoitteena oli löytää ja kokeilla yleisimmin käytetylle lumi-purumenetelmälle vaihtoehtoja.
Kokeiltavaksi vaihtoehdoksi valittiin lumen päälle levitettävä Suojasauma Oy:n valmistama eristepeite, jossa päällinen on polyesteri-PVC:tä ja välissä on 30 mm polyesterivanua. Lisäksi testattiin kahta erilaista matalaemissiopinnoittua peitevaihtoehtoa.
Eristepeitettä kokeiltiin Kaipolassa kuusikuitupuun kylmävarastossa, johon sijoitettiin myös autokuorma mänty- ja koivutukkeja. Varasto valmistui huhtikuun alkupuolella ja se purettiin elokuun alkupuolella. Matalaemissiopinnoitteiden eristämiskykyä tutkittiin noin 100 m³:n lumikasojen peittämisessä.
Metsäsertifioinnin kehittäminen
Suomen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS) laadittiin laajapohjaisena yhteistyönä vuosina 1996 – 1998. Useasta standardiluonnoksesta koostuva järjestelmä sisältää mm. metsien hoidolle ja käytölle asetettavat vaatimukset eli kriteerit (37) sekä niiden tulkinta- ja tiedonkeruuohjeet.
Voimassa olevien vaatimusten mukaisesti on myönnetty 13 alueellista metsäsertifikaattia, jotka kattavat noin 22 miljoonaa hehtaaria metsää. Sertifikaatit ovat voimassa 5 vuotta.
Vaatimusten tarkistamisesta määräajan kuluttua sovittiin niitä asetettaessa. Järjestelmästä saadut käytännön kokemukset, uudet tutkimustiedot sekä metsäsertifioinnissa tapahtunut kansainvälinen kehitys ovat tehneet tarpeelliseksi tarkastella kriteereiden ajantasaisuutta.