Raportissa on kuvattu metsänhoidon koneellistamisen tavoitetila – visio 2015 ja tavoitetilan kannalta keskeiset tutkimus- ja kehitystarpeet. Visio vuoteen 2015 on koneellistamista hyödyntävä kustannustehokas puuntuotantoketju. Tavoitteena on koneellistaa metsänhoitotöitä merkittävästi nykyistä enemmän mutta hallitusti osana kannattavaa puuntuottamista ja koneyrittämistä. Koneellistaminen ei ole itseisarvo vaan sen on tuettava kustannus- ja resurssitehokasta metsänkäsittelyketjua, edistettävä metsänhoitotöiden toteutusta ja puuntuotantoa sekä parannettava puuntuotannon kannattavuutta.
Perusteet puun ominaisuuksien mittaamiseksi neutronimenetelmällä
Projektissa tarkasteltiin neutroniaktivaatiomenetelmän (engl. NAA = Neutron Activation Analysis) käyttöä puun kosteuden määrittämiseen. Erityisesti suosittiin nopeiden neutronien tuottaman ns. herätegamma-neutroniaktivoinnin (engl. PGNAA = Prompt Gamma Neutron Activation Analysis) käyttöä. Näin nähtäisiin, onko menetelmä tulevaisuudessa käyttökelpoinen myös online-mittauksena, joko puun kasvu- tai käyttöpaikassa tai niiden läheisyydessä. Kosteuspitoisuuden määritys perustui tietoon, että hiilen määrä on puussa vakio, kun taas vedyn määrä muuttuu kosteuden funktiona. Tällöin mitattu vety/hiili-suhde kertoo puun kosteuden. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, saadaanko alkuaineiden suhteellisia osuuksia mittaamalla selville myös puun muita ominaisuuksia.
Perusteet puun ominaisuuksien mittaamiseksi neutronimenetelmällä
Metsäteiden kuntoinventoinnin ja kuntotiedon hyödyntämisen toimintamalli
Projektissa luotiin metsätiestölle kuntoluokitus ja tiekunnon arviointiohjeet, kehitettiin kuntoinventointiin tiedonkeruuvälineistöä ja tietojen analysointia. Lisäksi laadittiin toimintamalli ja siihen liittyvä ohjeistus metsäteiden kuntoinventoinnin tekemiseen sekä hahmotettiin metsätietietokannan toteutusvaihtoehtoja. Kuntoluokituksessa pyrittiin soveltamaan infrarakentamisen alalla käytettävää käsitteistöä (InfraRYL). Kehittelyn aikana kuntoluokitusta ja kuntoarvioinnin suoritustapaa testattiin useita kertoja käytännössä. Projektissa tuotettiin lisäksi ohjeistoa tiehankkeiden suunnittelussa tarvittavien tien vaikutusalueen puustotietojen laskentaan.
Metsäteiden kuntoinventoinnin ja kuntotiedon hyödyntämisen toimintamalli
Ohje 1 Metsätien vaikutusalueen määritys ja puustotiedot
Tieverkostoa hyödyntämällä päästään tarkastelemaan tiestön vaikutuspiirissä olevan metsikkökuvioinnin ominaisuustietoja monella tapaa ja erilaisina otoksina. Tässä esimerkissä selvitetään puuston määrä ja metsäsuunnittelun yhteydessä esitettyjen hakkuu esitysten tuottama hakkuukertymä halutun tiealueen vaikutuspiiristä halutulta alueelta. Työssä käytetään ArcMap 9.2 -ohjelmaa sekä Luotsi Gis -suunnitteluohjelmaa.
Ohje 2 Omistajien nimet suunnittelualuekartalle
Ohjeessa esitellään seuraavien ohjelmien ja aineistojen käsittelyä.
Ohjelmat
– ArcMap 9.2
– Spatial Analys -laajennusosa
– Luotsi Gis
Aineistot
– metsäsuunnitelmat
– monilähde VMI:n -rasteriaineistot
– maanmittauslaitoksen maastotietokanta
– kiinteistörekisteritiedot
– perus- ym. kartta-aineistot
Ohje 3 Tieyhteyden määrittäminen
Tietiheyden laskentaan joltakin alueelta, esimerkiksi kunnan alueelta, tarvitaan ko. alueen metsämaan pinta-ala ja kunnan tieverkoston yhteenlaskettu pituus. Tieverkon pituus jaetaan metsämaan pinta-alalla, jolloin saadaan tiemetrit metsämaan pinta-alaa kohden.
Ohje 4 Monilähde VMI -tietojen käsittely
Tarvittavat aineistot ovat VMI-tilavuusrasteri, Maanmittauslaitoksen maastotietokanta (tieverkko) sekä Kiinteistörekisteritieto tilan rajoineen (KRK aineisto).
Peruskartta-aineisto ja GT-kartta on myös hyvä olla käytettävissä, lähinnä alueen hahmottamista varten.
Tieverkosta hyödynnetään haja-asutusalueen tiestöä. Metsäautotiet sisältyvät käytännössä maastotietokannassa luokkaan Ajotie (12141). Luokka on määritelty maastotietokannassa ajotieksi, joka on yksiajoratainen, yksikaistainen ja ajoradan leveys on alle 3 m.
StanForD 2010 Benefits, needs and requirements for users and manufacturers
StanForD has been coordinated by Skogforsk since the first initiative to establish a standard was taken in 1986/87. The first standard was decided in 1988. Finnish users have been involved since the early 90’s through Metsäteho. The organisation of the standard was set in its present form in the late 90’s when the large manufacturers agreed to finance the administrative work together with the Swedish forest companies through Skogforsk.
The present standard has had the same format since the beginning and one of the fundamental principles has been to have full backwards compatibility through never allowing any variables to be excluded. The format was established with the goal of being flexible as well as small in size. These facts mean that it has been possible to adapt the standard to changing conditions but also that quite a bit of historical garbage (variables presently of no use) has accumulated over the years. The format is still working well but it is unique. This means that for a beginner a quite a lot of work has to be put into understanding (reading and writing) the technical format.
StanForD 2010 Benefits, needs and requirements for users and manufacturers
Korjurit ainespuun korjuussa
Julkaisussa raportoidaan kolmen korjuriosatutkimuksen tulokset: Raportin ensimmäisessä osassa (luku 2) esitellään ainespuukorjureista tehdyn seurantatutkimuksen tulokset. Toisessa osassa (luku 3) tarkastellaan korjureiden siirtoja. Osatutkimuksessa selvitettiin korjureiden ja mikäli koneyrittäjällä oli lisäksi muuta metsäkonekalustoa, myös niiden siirtomatkoja, -aikoja ja -kustannuksia. Lisäksi kartoitettiin, minkälaisilla korjuukohteilla korjureita ja toisaalta korjuuketjuja on käytetty niissä yrityksissä, joissa on korjuri. Raportin kolmannessa osassa (luku 4) kootaan yhteen ja analysoidaan aiemmin tehtyjen ainespuukorjuritutkimusten tulokset sekä verrataan korjurin kilpailukykyä perinteiseen korjuuketjuun ainespuun korjuussa.
Tela-alustainen kaivukone hakkuukoneena
Tela-alustaisten kaivukoneiden käyttö hakkuutyössä on suhteellisen vähäistä Suomessa. Maailmalla kaivukoneita käytetään hyvin yleisesti hakkuukoneen peruskoneena. Tutkimuksessa kartoitettiin nykyisin hakkuilla olevien kaivukoneiden lukumäärä Suomessa, selvitettiin, minkälaisella kaivukoneharvesterikalustolla ja minkälaisissa korjuuoloissa hakkuita tehdään, tarkasteltiin, mitkä ovat kaivukoneharvestereiden ja perinteisten hakkuukoneiden (pyöräharvestereiden) merkittävimmät vahvuudet ja heikkoudet, tutkittiin, mitkä ovat tärkeimmät syyt kaivukoneiden vähäiseen käyttöön hakkuilla ja arvioitiin, miten kaivukoneharvestereiden lukumäärä kehittyy lähivuosien aikana.