Jäävän puuston arvioiminen on keskeinen tehtävä harvennushakkuiden yhteydessä. Jäävän puuston määrä tulee arvioida sekä harvennusvoimakkuuden toteamista että kuviotietojärjestelmän tietojen päivittämistä varten. Tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin jäävän puuston arviointimenetelmää, joka perustuu hakkuukoneen mittalaitteelta saatavaan poistumatietoon ja kuljettajan tekemiin silmävaraisiin arvioihin. Tutkimuksessa selvitettiin aiempiin kokeisiin liittyen hakkuukoneiden GPS-paikantimien paikannustarkkuuden parantamismahdollisuuksia sekä tehtiin yhteenveto hakkuukoneiden GPS-paikantimien toimivuudesta.
Männyn ja koivun ensiharvennusmetsiköiden ja puuaineen ominaisuuksia
Tavoitteena oli tuottaa tietoa ensiharvennusmetsien ominaisuuksista, määrittää erilaisilta kasvupaikoilta otetuista näytteistä koekeitoin sellun saanto, mitata sellun paperiteknisiä ominaisuuksia sekä kokeilla ja tarkastella vaihtoehtoisia ensiharvennusten energia- ja ainespuun korjuumenetelmiä.
Ensiharvennusmetsien ominaisuuksia kuvattiin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskusten alueilta metsäsuunnitelmatietojen pohjalta. Puuston tarkempaa kuvausta ja energiapuu-ainespuulaskelmia varten metsiköissä tehtiin koealamittauksia.
Männyn ja koivun ensiharvennusmetsiköiden ja puuaineen ominaisuuksia
Tuhkalannoituksen vaikutus männyn ektomykorritsasymbioosiin kangasmaalla
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kangasmailla puun- ja turpeen tuhkan vaikutusta männyn sienijuuren sienibiomassaan. Tämän oletettiin vähenevän maan ravinteisuuden parantuessa. Tuhkalannoitus näytti kuitenkin lisäävän sienibiomassan indikaattorina käytetyn ergosterolin määrää männyn juurissa 15 – 20 %, kun tuhkaa levitettiin 9 000 kg/ha. Tämä saattaa liittyä parantuneeseen ravinteiden saatavuuteen tuhkalannoituksen seurauksena. Tulokset täytyy tulkita suuntaa-antaviksi, koska tutkimuskohteena oli vain yksi metsikkö. Tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että mahdollisesti lisääntynyt sienibiomassa voi toimia typen varastona ja vähentää sen huuhtoutumisriskiä. Tätä voidaan pitää lähtöhypoteesina jatkotutkimuksia suunniteltaessa.
Tuhkalannoituksen vaikutus männyn ektomykorritsasymbioosiin kangasmaalla
Tuhkalannoituksen vaikutus metsämaan kasvihuonekaasuvirtoihin
Tämän työn tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, kuinka tuhkalannoitus vaikuttaa maaperän kasvihuonekaasuvirtoihin. Tutkimuksessa kerättiin maaperäkaasuja eri-ikäisistä kivennäismaan ja turvemaan tuhkalannoituskokeista ja niiden kontrollialueista. Näytteenoton huolehti Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusasema. Kaasunäytteet analysoitiin Kuopion yliopistossa ja Kansanterveyslaitoksessa. Vuonna 1997 näytteet otettiin aiemmin perustetuista kokeista ja vuonna 1998 uusista, vuonna 1997 perustetuista ja lannoitetuista kokeista.
Tuhkalannoituksen vaikutus metsämaan kasvihuonekaasuvirtoihin
Puuntuhkan vaikutus humuskerroksen mikrobistoon kangasmaalla
Tuhkan sisältämien raskasmetallien mahdollisia haittoja ei riittävästi tunneta. Varsinkin Cd on erittäin myrkyllinen aine. Tuhkassa se on enimmäkseen oksidina (CdO) ja säilyy maastossa pitkään liukenemattomassa muodossa tuhkan pH:ta nostavan vaikutuksen ja oksidimuodon hidasliukoisuuden takia. Metsämaan sienet ja bakteerit hajottavat orgaanista ainesta ja vapauttavat siten karikkeeseen sekä humukseen sitoutuneet ravinteet kasvien käyttöön. Metsämaan mikrobit ovat tottuneet toimimaan happamassa ympäristössä, sillä Suomessa metsämaan humuksen luontainen pH on n. 4. Tuhka on emäksistä ja nostaa humuksen pH:ta 1 – 2 yksikköä levitysmäärästä riippuen.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida pöly- ja itsekovetetun puuntuhkan eri annostustasojen välitöntä vaikutusta metsämaan humuskerroksen mikrobitoimintaan sekä kadmiumin haitallisuutta humuskerroksen mikrobitoiminnalle. Kokeet tehtiin Muhoksella kahdella ravinteisuudeltaan erilaisella kasvupaikalla, jotka olivat kuivan kankaan (ECT, variksenmarja-kanervatyyppi) ja tuoreen kankaan (VMT, puolukka-mustikkatyyppi) metsiköt.
Puuntuhkan vaikutus humuskerroksen mikrobistoon kangasmaalla
Arvomatriisien ja tavoitejakaumien laadinta hakkuukoneille
Hakkuukoneiden mittalaitteet avustavat nykyisin hakkuukoneen kuljettajaa apteerauksessa laatimalla pölkytysehdotuksen rungosta. Pölkytysehdotuksen laatiminen perustuu useimmiten arvoapteeraukseen. Siinä pyritään maksimoimaan rungosta saatavien puutavarakappaleiden arvoa, joka on määritelty arvomatriisina. Osittain on käytössä myös jakauma-apteeraus, jossa automatiikka ottaa arvomatriisin lisäksi huomioon tuotantolaitosten puutavaralaji- ja dimensiokohtaiset puutarpeet.
Tutkimustiedon soveltaminen ympäristöjärjestelmissä
Teemahaastattelulla selvitettiin eräiden Metsätehon osakkaiden metsänhoito-organisaatioissa käytössä oleva ympäristönäkökohtien tunnistamisen ja niihin liittyvien ympäristövaikutusten arvioinnin menettelytapa. Samalla selvitettiin menettelytapaa koskevia kehittämistarpeita erityisesti tutkimustiedon hyödyntämisen näkökulmasta.
Haastattelut kohdennettiin puuntuottamisesta vastaavien organisaatioiden ympäristö- tai metsänhoitopäälliköihin. Ne toteutettiin 3.3. – 22.4.1999 välisenä aikana.
Ympäristöjärjestelmiin liittyvä ympäristövaikutusten arviointi pohjautuu tarkastelukehikkoon, jonka avulla asiat saadaan ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Arviointi on nykyisellään ympäristöasiantuntijoiden väline, joka ei toimi jokamiehen työkaluna.
Raivaussahatyön tuottavuus ja palkanmääritys
Tutkimuksessa selvitettiin raivaussahatyön työmittauksen tarkkuutta ja tarkasteltiin toimintamalleja, jotka soveltuisivat työn tuottavuuden ja laadun seurantaan.
Tutkimusaineisto koottiin kesäkauden 1997 työmaista. Sekä toteutuneen taksan perusteet että tutkimustarkoituksessa toteutetun systemaattisen koealamittauksen tiedot kerättiin. Osassa aineistoa metsurit kirjasivat myös toteutuneen ajanmenekin.
Metsurin kirjaama ajanmenekki oli keskimäärin lähes puolitoistakertainen verrattuna koealamittausten ja metsäalan työehtosopijapuolien toimittaman metsäalan palkkauksen koulutusaineiston mukaiseen raivaussahatyön ajanmenekkiin. Palkkaustavalla ja työmittausmenetelmällä ei ollut selvää yhteyttä ajanmenekkipoikkeamaan.
Puutavaran korjuu- ja kuljetusyritysten kannattavuus vuosina 1994-1997
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää puutavaran korjuu- ja kuljetusyritysten kannattavuutta koko maan tasolla, lääneittäin ja kokoluokittain vuosina 1994-97. Tutkimuksen aineisto kattaa valtaosan korjuun ja autokuljetuksen yrityksistä.
Aineiston kokoamisesta ja tulosten laskennasta vastasi Tilastokeskus ja menetelmät perustuivat Yritystutkimusneuvottelukunnan suosituksiin. Tiedot kerättiin elinkeinoverotusrekisteristä, Tilastokeskuksen yritysrekisteristä sekä ajoneuvorekisteristä.
Tutkimuksen päätulokset perustuvat palkkaoikaistusta aineistosta laskettuihin tuloksiin. Liikevaihdoltaan yli miljoonan markan henkilöyhtiöille tehtiin 150 000 markan palkkaoikaisu ja sitä pienemmissä oikaisueränä käytettiin 15 % liikevaihdosta.
Puutavaran korjuu- ja kuljetusyritysten kannattavuus vuosina 1994-1997
Leimikon pinta-alan määrityksen tarkkuus
Leimikon pinta-alaa käytetään kertoimena muunnettaessa arvioidut tai mitatut pinta-alayksikkökohtaiset puustotunnukset koskemaan todellisia hakkuukohteita – leimikoita, lohkoja tai palstoja. Pinta-alan tarkkuus vaikuttaa siten puuston ennakkotiedon luotettavuuteen. Pinta-ala määritetään yleisimmin metsäsuunnittelukuvion mukaan. Hakkuukuvio poikkeaa kuitenkin usein suunnittelukuviosta, ja näin pinta-alan määrittäminen vaikeutuu. Paikkatietopohjaisesti suunniteltujen leimikoiden osuus lisääntyy uusien puunhankinnan suunnittelujärjestelmien käyttöönoton myötä. Leimikon työmaakartan tuottamiseen on tullut uusia ratkaisuja, joissa pinta-alan laskenta on automaattinen toiminto.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon suunnitellun leimikon pinta-ala eroaa käytännössä hakkuun jälkeen toteutuneesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään eroja eri pinta-alan määritysmenetelmien, suunnittelijoiden ja yhtiöiden välillä.