Puunhankinnan suunnittelussa ja ohjauksessa tarvitaan ennakkotietoa leimikkovarantojen puustoista ja puutavaralajikertymistä. Tietoa tarvitaan etenkin puutavaran toimitusmahdollisuuksien arviointiin ja tehtaiden tuotannonsuunnitteluun, puutavaralaji- ja katkontavaihtoehtojen valintaan sekä korjuu- ja kuljetussuunnitelmien tekoon. Toiminnan suunnittelussa riittää usein aluetason ja toimitusjakson olemassa olevien varantojen tarkastelu, mutta suunnittelutarpeesta riippuen myös tulevia puunhankintamahdollisuuksia on voitava arvioida laskennallisesti. Puutavaralajikohtaisten kertymien arviointi on perusta lähes kaikelle toimituksia koskevalle suunnittelulle. Puutavaralajien ennakointia tarvitaan myös puun ostossa ja hinnoittelussa.
Hakkuutähteen paalauksen ja paalien metsäkuljetuksen tuottavuus ja kustannukset
Tutkimuksessa kartoitettiin hakkuutähdepaalikertymiä sekä korjuuolojen vaikutusta paalikertymiin, selvitettiin hakkuutähteiden paalauksen ja paalien metsäkuljetuksen tuottavuutta ja tarkasteltiin korjuuolojen vaikutusta tuottavuuteen. Ajanmenekkien lisäksi mitattiin paalainten ja paaleja kuljettaneiden metsätraktoreiden polttoaineen kulutusta. Lisäksi tutkittiin paalaus-tuotantoketjun kustannuksia ja verrattiin niitä muiden käytetyimpien hakkuutähdehakkeen tuotantoketjujen kustannuksiin.
Tutkimuksessa kerättiin aika- ja seurantatutkimusaineistoa kesä- ja talvioloissa tehdystä paalauksesta ja paalien metsäkuljetuksesta. Tutkimushankkeessa kootut tutkimusaineistot olivat laajat: Aikatutkimuksissa paalattiin ja kuljetettiin lähes 2 000 paalia. Paalauksen seuranta-aineisto muodostui lähes 100 000 paalista. Paalien metsäkuljetuksen seuranta-aineisto koostui yli
30 000 paalista.
Hakkuutähteen paalauksen ja paalien metsäkuljetuksen tuottavuus ja kustannukset
Puutavara-autojen rakenteen vaikutus omamassaan
Tutkimuksessa punnittiin puutavarankuljetukseen käytettävien ajoneuvoyhdistelmien todellisia omamassoja ja siten hyötykuorman suuruutta. Tuloksia verrattiin rekisteröityihin omamassoihin.
Ajoneuvot punnittiin tuotantolaitoksilla vastaanottomittauksen yhteydessä siltavaaoilla. Ajoneuvoja punnittiin kymmenellä tehtaalla eri puolilla Suomea. Tiedot kerättiin 264 yhdistelmästä, jotka vastaavat noin kuudesosaa koko maan puutavaran kuljetuskalustosta.
Kannattavuus: Kuljetusyritykset 1999-2002
Kannattavuus: Kuljetusyritykset 1999-2002
Katsaukseen 4/2004 ”Puutavaran kuljetusyritysten kannattavuus vuosina 1999 – 2002” liittyvä tuloskalvosarja, 18 kalvoa.
Katsaus_04_2004_Julkinen_nro_5
Kannattavuus: Korjuuyritykset 1999-2002
Kannattavuus: korjuuyritykset 1999-2002
Katsaukseen 5/2004 ”Metsäkoneyritysten kannattavuus vuosina 1999 – 2002” liittyvä tuloskalvosarja, 19 kalvoa.
Katsaus_05_2004_Julkinen_nro_6
Metsätyövoiman tarve ja koulutus 2003-2010
Tutkimuksessa päivitettiin metsäalan työmarkkinaosapuolten ja yrittäjäjärjestöjen sekä Opetushallituksen toimesta vuonna 1999 laaditun työvoimapoliittisen selvityksen Savotta 2000 tiedot. Savotta 2000 selvitys ulottui vuoteen 2006. Päivityksessä selvityksen ajallista ulottuvuutta jatkettiin vuoteen 2010.
Aines- ja energiapuunkorjuun, metsähoitotöiden ja puutavaran autokuljetuksen työvoiman tarve laskettiin näiden töiden vuonna 2003 toteutuneiden ja 2005 – 2010 arvioitujen suoritteiden perusteella. Metsätoimihenkilöiden määrä perustuu vuoden 2003 toimihenkilötilastoon ja 2005 – 2010 puunhankintaorganisaatioiden arvioimaan toimihenkilömäärien kehitykseen.
Taimikon kehityksen ja käsittelyn simulointi
Metsänuudistaminen, taimikon käsittelyt sekä ensiharvennus ovat metsänkasvatuksen vaiheita, joissa tehtävillä päätöksillä vaikutetaan ratkaisevasti kasvatettavan puuston määrään ja laatuun ja siten metsänkasvatuksen taloudelliseen tulokseen ja kannattavuuteen sekä monimuotoisuuden turvaamisen mahdollisuuksiin koko kiertoaikana. Tietämystä siitä, kuinka metsiköt kehittyvät luonnostaan ja eri toimenpiteiden vaikutuksesta, tarvitaan eri tarpeisiin metsänhoidon yleisestä ohjeistuksesta ja koulutuksesta käytännön päätöksentekoon saakka. Monipuolistuneet metsänuudistamiskäytännöt, sekapuulajisten ja eri-ikäisrakenteisten taimikoiden lisääntyminen ja energiapuun hankintamahdollisuudet nuorista metsistä asettavat haasteita kehityksen ennustamiselle ja päätöksenteolle. Käsittelypäätökset konkretisoituvat usein taimikon perkauksen ajoituksen ja poistettavien puiden valintaperiaatteiden määrittämisessä. Taimikonhoidon kehittämisessä painottuvat lähivuosina kustannustehokkuuden tavoittelu ja työmenetelmien kehittäminen samalla kun käytettävissä olevat työvoimaresurssit vähenevät.
Tuhkan kuljetus ja levitys metsään
Tuhkien ravinnepitoisuudet vaihtelevat voimalaitoksittain johtuen polttoaineista, polttotekniikasta ja savukaasujen käsittelystä. Myös rakeistus ja muu esikäsittely vaikuttaa tuhkan ravinnepitoisuuteen, koska käsiteltyyn tuhkaan jää kosteutta. Kun kaupallisen lannoitteen levitysmäärä 500 kg/ha tuottaa fosforia 45 kg hehtaarille, tuhkaa on levitettävä vastaavan fosforiannostuksen saamiseksi 3-7 t/ha, jopa enemmänkin.
Tuhkan levittäminen edellyttää tuhkan esikäsittelyä kostuttamalla (itsekovetusmenetelmällä) tai varsinaisilla rakeistustekniikoilla. Kuivan, käsittelemättömän tuhkan levitys onnistuu teknisesti puhallinlevittimellä, mutta tuhkan voimakkaan pölyämisen vuoksi sitä ei voida pitää laajamittaiseen käyttöön sopivana menetelmänä. Esikäsiteltyjä tuhkia voidaan käsitellä, varastoida ja kuljettaa irtotavarana.
Puu- ja turvetuhkan analysointi ja analyysituloksia
Metsäteollisuuden tehtaiden yhteydessä toimivien voimalaitosten pääasiallisia polttoaineita ovat puun kuori ja puru. Hakkuutähteistä, pienpuusta ja kannoista valmistettavaa mursketta on alettu käyttää vasta viime vuosina voimalaitosten uusinnan myötä. Suurilla voimalaitoksilla on polttotekniikkana kiertoleijupetipoltto, jossa polttolämpötila on noin 850 °C. Tuhka on yksinomaan savukaasujen puhdistuksesta saatua lentotuhkaa. Palamattoman aineksen määrä on siinä pieni.
Tuhkan koostumus riippuu polttoaineen ohella polttoprosessista ja savukaasujen puhdistustekniikasta. Esimerkiksi kadmium höyrystyy noin 700 °C:ssa ja tiivistyy savukaasun jäähtyessä tuhkahiukkasten pinnalle. Kadmiumia kertyy tuhkaan sitä enemmän mitä tehokkaammin tuhka saadaan erotetuksi savukaasuista. Boori alkaa höyrystyä jo 150 – 200 °C:n lämpötilassa ja kulkeutuu helposti savukaasujen mukana taivaalle. Kun polttolämpötila on korkea, kuten arina- ja pölypoltoissa (yli 1 000 °C), pii- ja alumiinioksidit sulavat muodostaen nopeasti jäähtyessään lasia, johon raskasmetallit ja muut epäorgaaniset aineet pääosin jäävät.
Puutuhkalannoituksen lyhytaikaiset vaikutukset kasvilajistoon
Tutkimus kuuluu osana laajempaa tutkimushanketta, joka selvittää puutuhkan käyttöä metsien lannoitteena ja sen ympäristövaikutuksia. Kuusi vuotta kestäneessä (vv.1997-2002) tutkimuksessa selvitettiin metsän tuhkalannoituksen lyhytaikaisia vaikutuksia kasvilajistoon ja taimikon kasvuun. Tutkimus suoritettiin Etelä-Hämeessä Evon metsäalueella, kahden metsäjärven alueella. Valuma-alueelle levitettiin ns. itsekovetettua tuhkaa n. 6 400 kg/ha.
Tutkimuksen tavoitteena oli seurata kiinteillä koealoilla aluskasvillisuudessa ja puiden taimien pituuskasvussa havaittavia lyhyen aikavälin muutoksia. Miten lajiston monimuotoisuus muuttuu tuhkalannoituksen jälkeen ja palautuvatko mahdolliset vauriot lyhyellä aikavälillä?
Puutuhkalannoituksen lyhytaikaiset vaikutukset kasvilajistoon