Leimikon pinta-alaa käytetään kertoimena muunnettaessa arvioidut tai mitatut pinta-alayksikkökohtaiset puustotunnukset koskemaan todellisia hakkuukohteita – leimikoita, lohkoja tai palstoja. Pinta-alan tarkkuus vaikuttaa siten puuston ennakkotiedon luotettavuuteen. Pinta-ala määritetään yleisimmin metsäsuunnittelukuvion mukaan. Hakkuukuvio poikkeaa kuitenkin usein suunnittelukuviosta, ja näin pinta-alan määrittäminen vaikeutuu. Paikkatietopohjaisesti suunniteltujen leimikoiden osuus lisääntyy uusien puunhankinnan suunnittelujärjestelmien käyttöönoton myötä. Leimikon työmaakartan tuottamiseen on tullut uusia ratkaisuja, joissa pinta-alan laskenta on automaattinen toiminto.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka paljon suunnitellun leimikon pinta-ala eroaa käytännössä hakkuun jälkeen toteutuneesta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään eroja eri pinta-alan määritysmenetelmien, suunnittelijoiden ja yhtiöiden välillä.
Työn laadun mittaus metsänuudistamisessa
Tutkimuksessa tarkasteltiin metsänuudistamisen suoritusmittariston rakentamisperiaatteita sekä jäsennettiin uudistamistöiden laatutavoitteita ja -mittareita. Tarkastelun piiriin kuuluivat maanmuokkaus-, viljely- ja taimikonhoitotyöt.
Maanmuokkauksen työnjäljen mittaukseen kehitettiin menetelmä ja kokeiltiin sitä osakasyrityksissä. Menetelmä perustuu paljastettujen viljelykohtien määrän ja niiden ominaisuuksien mittaamiseen. Lisäksi arvioidaan, kuinka hyvin ympäristönäkökohdat on otettu huomioon muokkaustyössä.
Paikannetun puustotiedon hankinta sekä leimikon rajojen kartoitus hakkuukoneen GPS-paikannuksen avulla
Karttaohjelmistojen ja GPS-paikannuksen käyttö hakkuukoneissa kuljettajan apuvälineenä on yleistynyt voimakkaasti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää voitaisiinko olemassa olevia laitteistoja käyttää hakkuutyön helpottamisen lisäksi paikkatiedon keräämiseen hakkuun yhteydessä. Tutkimuksessa selvitettiin GPS-paikannuksen tarkkuutta, sekä kokeiltiin hakkuupoistuman paikantamista ja leimikon rajojen kartoitusta avohakkuilla. Tutkimuksessa ei kehitetty valmiita teknisiä sovelluksia, vaan testattiin tiedonkeruun perusteita koejärjestelyjen avulla.
Tutkimuksessa selvitettiin sekä useamman GPS-havainnon keskiarvona lasketun hakkuukoneen työpistesijainnin paikantamistarkkuutta että yksittäisen paikannushavainnon tarkkuutta. Hakkuukoneen GPS:llä paikannettujen työpisteiden ja todellisen sijainnin etäisyyden keskiarvo oli 3,0 metriä koko aineistossa. Työpisteistä 95 % sijaitsi alle 6,4 metrin päässä todellisesta. Yksittäisen paikannushavainnon etäisyys todellisesta sijainnista oli keskimäärin 4,9 metriä. Yksittäisistä paikannushavainnoista 95 % oli alle 12,9 metrin päässä todellisesta sijainnista.
Hakkuukoneen katkontatarkkuuden parantaminen
Työllä on pyritty selvittämään hakkuukoneen tekemän tukkien pituuskatkonnan tarkkuuden ongelmia sekä löytämään hyödynnettävissä oleva menetelmä tai menetelmiä asiantilan parantamiseen.
Hankkeen toteutuksessa sen johtoryhmä on ollut poikkeuksellisen merkittävässä asemassa. Kokouksissa on käsitelty hankittuja taustatietoja ja pohdittu sovellusmahdollisuuksia. Myös hakkuukonevalmistajat ovat osallistuneet hankkeen tavoitteiden eteenpäinviemiseen.
Hankkeen tehdyt selvitykset pituustarkkuudesta osoittivat, että pituustarkkuudessa on paljon parannettavaa. Konekohtaiset vaihtelut olivat kerätyssä aineistossa varsin suuret.
Varastolaho, esiintyminen ja vaikutukset
Varastolaho aiheutuu varastoitavassa puutavarassa tapahtuvista muutoksista. Muutokset käynnistyvät lämpimänä aikana hyvin nopeasti. Varastolahon aiheuttamat muutokset puutavarassa ovat peruuntumattomia vaikuttaen koko myöhempään jalostusprosessiin. Varastolaho pilaa ensin kuitupuun pintakerrosta, jossa raaka-aineen arvokkaimmat kuidut sijaitsevat.
Tutkimuksessa selvitettiin sellupuun varastoinnissa pölkyissä ja puuaineessa tapahtuvia muutoksia sekä eri pituisia aikoja varastoidun mänty- ja koivukuitupuun käyttäytymistä kuorinnassa ja sellun valmistuksessa. Lisäksi selvitettiin varastoinnin vaikutus sellun laatuun.
Metsänhoidollisen ympäristön vaikutus mäntysahapuun laatuun
Puiden metsänhoidollisen ympäristön vaikutusta mäntysahapuun laatuun tutkittiin Tuotelähtöinen puunhankinta -projektin aineistoon perustuen, jota oli 119 mäntykoesahauspuuta. Puiden kasvutilaa kuvattiin kilpailuindeksillä, joka lasketaan kunkin koesahauspuun koon sekä lähipuiden koon ja etäisyyden avulla. Tulokset kuvaavat päätehakkuuvaiheessa olevien tuoreilla ja kuivilla kankailla kasvavien mäntyjen sahausominaisuuksia hakkuuajankohdan kilpailutilanteeseen perustuen.
Samankokoisten koepuiden sahaustulokset eivät juuri muuttuneet päätehakkuuvaiheen kilpailutilanteen mukaan. Vain leimikoiden suurimmilla koepuilla sahausarvo kasvoi kasvutilan vähetessä. Päätehakkuvaiheen kilpailutilanne kuvasi siten vain heikosti samankokoisten puiden sahausominaisuuksia. Puiden järeys oli voimakkaasti sahausarvoon vaikuttava, joten leimikon alistettujen pienten puiden kova kilpailutilanne ei näkynyt puun sahausarvossa.
Turvemaiden metsänuudistamisketjut
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa esitutkimusluonteisesti kuva turvemaiden uudistamisen tuloksellisuudesta erilaisilla uudistamiskohteilla ja eri uudistamismenetelmillä sekä kartoittaa uudistamiseen liittyviä ongelmia. Tavoitteena oli myös mahdollisten lisätutkimustarpeiden osoittaminen.
Tutkimus toteutettiin arvioimalla ojitusalueiden uudistamiskohteita ja haastattelemalla osakkaiden edustajia. Käytännön uudistamiskohteista neljä viidennestä oli rämeitä ja loput korpia. Kohteilta arvioitiin kaikkien kasvatuskelpoisten ja alkuperäisen uudistamistavan taimien määrät ja pituudet sekä vesakon määrä ja pituus. Edelleen kohteilta selvitettiin historiatiedot, kuivatustila ja hoitotarve.
Asiakasyhteistyön kehittäminen metsäkonealan koulutuksessa
Metsäteho Oy:n osakkaiden taholta tuotiin keväällä 1998 esille huoli siitä, ettei pätevien metsäkoneenkuljettajien tarjonta vastaa alan kysyntää. Samalla ehdotettiin, että Metsäteho selvittää metsäkoneenkuljettajia kouluttavien oppilaitosten ja metsäalan urakanantajien ja yrittäjien yhteistyötä sekä toimenpiteitä koulutuksen asiakkaiden tarpeita vastaavan laadun kehittämiseksi ja pätevien kuljettajien tarjonnan lisäämiseksi.
Selvityksen aineiston muodostivat puuhuolto-organisaatioille, metsäkone-yrittäjille ja metsäkonekoulutuksen edustajille suunnatut teemahaastattelut. Haastateltavia oli 39, ja haastattelut tehtiin 27.10. – 25.11.1998.
Haastattelujen perusteella voidaan todeta olevan useita yhteistyökohteita, joista kaikki haastatellut osapuolet olivat yhtä mieltä. Tärkeimmäksi yhteistyökokonaisuudeksi arvioitiin alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrän ja laadun kohottaminen sekä alan aikuiskoulutukseen soveltuvien henkilöiden alueellinen kartoitus ja ohjaaminen alan koulutukseen. Tavoitteena on lisätä valmistuvien jäämistä alalle, mikä parantaa samalla alan kalliin koulutuksen tehokkuutta.
Tunne puuraaka-aineen lahoviat
Oppaassa esitellään lahon aiheuttamat muutokset kuitupuun puuaineessa ja selvitetään näiden vaikutukset puun rakenteeseen ja ominaisuuksiin.
Tukkien laatukriteerit ja apteerauksen arvoperusteet
Tutkimuksessa testattiin tukkiluokitusta, joka perustuu tukkien asemaan rungossa ja oksalaatuun (oksaton, terveoksainen ja kuivaoksainen). Sahatavaroiden laatu keskittyi kaikissa tukkiluokissa lähinnä B-laatuun ja jossain määrin A4-ja C-laatuihin. Tukkien laatuluokitus ei siten vastannut tarkoitusta. Mikäli halutaan tukkeja luokitella, olisi luokitusta tarkennettava kyseiselle alueelle. Tällöin tukkien pinnan perusteella tapahtuva luokitus tulisi vaikeaksi tehdä silmävaraisesti. Tämä tulos tuli myös tarkasteltaessa runkojen apteerausta oksarajoihin perustuen.